Tämän kirjan tekee kiehtovaksi sen hieman ainutlaatuinen juoni. Kyseessä on siis kirja pojasta ja tytöstä ja rakkaudesta. Juoni muodostuu siten, että kirja kertoo kahdenkymmenen vuoden ajan aina samasta päivästä, heinäkuun 15. päivästä. Ensimmäisen näistä kesäisistä päivistä nämä nuoret opiskelijat viettävät yhdessä ja siitä tämä juttu sitten alkaakin kiertymään täysin eri suuntaan kuin voisi kuvitella. Lyhyehköt tarinat paljastavat kuinka näiden päähenkilöiden Emman ja Dexterin elämä sujuu vuoden aikana. Tämä kirja koostuu itse asiassa paristakymmenestä novellista ja Nicholls onkin aikaisemmin julkaissut juuri novelleja, ja sen huomaa.
Luin parikin arvostelua tästä teoksesta etukäteen ja kun aloin sitä lukemaan, yllätyin hieman. Ennakko-odotukseni olivat näiden päähenkilöiden osalta täysin toisenlaiset. En osaa sanoa mistä olin saanut ennakkokäsitykseni, mutta nämä "kyyhkyläiset" olivat ihan muuta sorttia kuin olin odottanut. Sehän ei tietenkään kirjaa pilaa, päinvastoin. Varsinkin Dexterin raju ja piittaamaton henkilökuva on mielenkiintoinen.
Nichollsia on kutsuttu miesten itkettäjäksi, mutta itse en tällä lukemalla langennut vetistelyyn. Onhan tarinassa toki suuren rakkaustarinan ainekset, mutta koin kuitenkin että kyseessä on enempi taitavasti yhteen sidotut kaksi erillistä henkilötarinaa, jotka hienosti sivuavat toisiaan ja jopa ajoittain kulkevat yhdessä. Tarina ajoittuu vuosille 1988 - 2007, ja eräs sen hienouksista onkin kuhunkin aikaan sijoittuvat asiat ja ilmiöt. Nämä tulevat mukaan kuin itsestään ja on jotenkin nostalgista muistella samoja ilmiöitä itsekin. Onhan nuo vuodet tullut itsekin eleltyä. Hyvin kirjoitettu hieno tarina, joka kannattaa lukea, vaikka ei koko ajan itkettäisikään. Suosittelen.
Viihdytyskerroin: 8, Yleisarvosana: 8.
